Ympäristöministeriön tänään torstaina julkaisema selvitys viitoittaa tietä kompensaation sääntelyyn. Finnwatch pitää selvityksessä esitettäviä toimia oikeansuuntaisina mutta riittämättöminä. Alan kehittäminen on vaarassa jäädä liikaa markkinoilla toimivien yrityksien varaan.
– Selvitys vahvistaa kuvaa siitä, että kirjavan kompensaatiokentän vastuullisuuden edistäminen vaatii monipuolisesti erilaisia toimia. Huomattavia parannuksia tarvitaan sekä siihen, millaisia kompensaatiopalveluita on tarjolla, kuten myös siihen, miten näitä palveluita hyödynnetään osana yritysten ilmastotavoitteita tai markkinointiväittämiä, Finnwatchin ilmastoasiantuntija Lasse Leipola sanoo.
Selvityksessä esitetään, että valtio-omisteinen Ympäristömerkintä Suomi Oy kehittäisi yhdessä alan toimijoiden kanssa vapaaehtoisen rekisterin, johon liittyminen edellyttäisi tiettyjen kriteerien täyttämistä. Finnwatch katsoo tällaisen rekisterin perustamisen tarpeelliseksi, mutta näkee ongelmana vapaaehtoisuuden ja riittävän tiukkojen kriteerien yhdistämisen. Selvitys korostaa alan toimijoiden mahdollisuutta osallistua kriteerien laatimiseen. Sen sijaan epäselväksi jää, miten varmistetaan se, että kriteereistä saadaan riittävän tiukat.
– Jos rekisteri on vapaaehtoinen ja alan toimijat pääsevät itse vaikuttamaan kriteereihin, on ilmeinen riski, että kriteereistä joustetaan, jotta toimijat saadaan liittymään mukaan. Parempi vaihtoehto olisi, että kriteerit asetettaisiin tieteellisistä lähtökohdista. Se, että rekisteri mahdollistaisi esityksen mukaisesti kaksoislaskennan välttämisen, olisi toimijoille hyvä porkkana liittyä järjestelmään, jonka kriteerit ovat riittävän tiukat, Leipola sanoo.
Kaksoislaskennan haaste koskee nykyisellään kotimaisia metsähankkeita, joiden toiminta ei nykyisellään johda sovittua suurempiin päästövähennyksiin tai nieluihin vaan lähinnä toteuttaa niitä valtion toimia, jotka pitää ilmastotavoitteiden vuoksi tehdä muutenkin. Tämän päällekkäisyyden välttäminen vaatii poliittisen päätöksen.
– Valtion tulee myös viipymättä ryhtyä toimiin, jotta rekisteriin liittyvät palvelut voivat välttää kaksoislaskennan ja tarjota aidosta ilmastoon vaikuttavia hankkeita. Tämä on keskeinen kysymys esimerkiksi laadukkaiden kotimaisten metsähankkeiden kilpailukyvyn ja tulevaisuuden kannalta, Leipola sanoo.
Vapaaehtoisen rekisterin ohella selvitys esittää informaatio-ohjausta ympäristöministeriön tuottamalla kompensaatio-oppaalla sekä kompensaatioiden yrityskäyttöä ohjaavaa Green Deal -sopimusta sekä myöhemmin, markkinoiden vakiinnuttua tehtävää kuluttaja-asiamiehen linjausta kompensaatioihin liittyvän kuluttajansuojan parantamiseksi.
– Toimet kohdistuvat todellisiin kompensaatioalalla havaittuihin ongelmiin, mutta jäävät puolitiehen. Vapaaehtoinen rekisteri epäselvin kriteerein ja informaatio-ohjaus eivät riitä ajamaan kelvotonta kompensaatiota markkinoilta ja siten takaamaan vapaaehtoisen päästökompensaation luotettavuutta. Laadultaan kelvottomien hankkeiden jääminen markkinoille on pois aidosti ilmastoa hyödyttävästä toiminnasta, Leipola sanoo.
Finnwatch muistuttaa, että myös yritysvastuulaki edistäisi päästökompensaatioiden vastuullisuutta lisäämällä yritysten vastuuta käyttämänsä kompensaatiohankkeiden ihmisoikeusvaikutuksista.
Finnwatchin kesäkuussa julkaisema Anekauppaa vai ilmastotekoja? -raportti osoitti merkittäviä puutteita sekä tarjolla olevissa kompensaatiopalveluissa että kompensaatioiden yrityskäytössä. Finnwatch esitti, että Suomeen perustettaisiin kansallinen rekisteri, jossa kotimaiset kompensaatiohankkeet ja -palvelut voivat dokumentoida toimintansa yhteismitallisella tavalla ja osoittaa täyttävänsä laadukkaan kompensaation kriteerit.
Tuore IPCC-raportti osoittaa, että yritysten on vähennettävä päästöjään mahdollisimman nopeasti. Sen lisäksi niiden tulee kantaa vastuuta niistä päästöistä, joiden vähentäminen ei ole lyhyellä aikavälillä mahdollista.
– Kompensaatioon tarvitaan pelisääntöjä, koska päästöjen hyvittämiseen ei riitä mikä tahansa ilmastoteko vaan siinä on aidosti kompensoitava päästöstä aiheutuva haitta täysimääräisesti, oikea-aikaisesti ja riittävän pitkäaikaisesti loukkaamatta ihmisoikeuksia tai vahingoittamatta luontoa, Leipola sanoo.