EU:n ilmastopaketti

EU:n ilmastopaketissa metsien päästö-nielulaskentaan aikaisempaa läpinäkyvämpi malli, mutta tiukentuvat kestävyyskriteerit paikalliselle bioenergialle

LULUCF asetuksen uudistus luo nykyistä selkeämmän ja aikataulutetun raamin maankäyttösektorin ilmastotyölle – jäsenvaltioiden rooli yhteisten tavoitteiden toteuttajina korostuu.

Maankäytön ja metsien hiilinieluja ja -päästöjä säätelevä asetus (LULUCF) on uudistumassa nykyistä läpinäkyvämpään suuntaan. Vuodesta 2025 alkaen ilmastovaikutuksia on tarkoitus ohjata jäsenvaltiotasolla todelliseen kehitykseen perustuen eikä historiallisiin vertailutasoihin peilaten. Hyvästä metsänhoidosta palkitaan ja metsänhoidon laiminlyöneitä maita patistetaan parempaan. 

MTK kannattaa LULUCF-ehdotuksen uusien kannusteiden luomista puutuotteille, maatalouden hiiliviljelylle ja muille hiilivarastoja lisääville toimenpiteille. EU:n ilmastopolitiikan tiedeperusteisuus on myös lisääntymässä tältä osin. 

Ehdotus selkeyttää myös maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen raportointia ja politiikkaohjausta, kun kaikki maatalouden kasvihuonepäästöt otetaan mukaan yhteiseen maankäyttösektorien laskentaan (AFOLU) vuodesta 2030 lähtien. Vuoteen 2030 saakka maatalouden muiden kuin CO₂-kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteesta voi kuitenkin muodostua mahdoton, sillä komissio käyttää edelleen taakanjaon perusteena bruttokansantuotetta/asukas.

Uusiutuvan energian direktiivi (RED) tavoittelee kasvua uusiutuvaan energiaan, mutta kestävyyskriteerien tiukennukset kohdistuvat paikalliseen tuotantoon ja metsänomistajiin.

EU:n energiapolitiikan saattaminen 55 prosentin vähennystavoitteen uralle vuoteen 2030 mennessä edellyttää kasvavaa uusiutuvan energian määrää EU:n energiamarkkinoilla.  

Komission esittämät muutokset biomassan kestävyyskriteereihin eivät vakuuta MTK:ta, jos tavoitteena on puuttua EU:n alueelle tulevien erilaisten energialähteiden kestävyyshaasteisiin. Esitetyt, vain bioenergiaa koskevat muutokset, kuten toimeenpanoon velvoitettujen laitosten kokoluokan laajentaminen pienempiin 5MW:n laitoksiin ja uusien alueiden rajaaminen energiapuunhankinnan ulkopuolelle ns. no-go -alueiksi, heikentävät paikallisien lämpölaitosten mahdollisuuksia ostaa puuta. Kestävyyskriteerien tiukennukset heikentävät myös maanomistajien omaisuuden hyödyntämismahdollisuuksia ja arvoa, kun metsiä mahdollisesti ajautuu metsätalouden ja puumarkkinoiden ulkopuolelle.

Hiilitullit ovat osa EU:n valitsemaa globaalin kestävän kehityksen johtajuutta. Valittu rooli ei ole uskottava eikä kestävä, ellei tuontia kolmansista maista saada samalle viivalle EU:n omien normien kanssa. Ilman lisärajasuojaa hiilivuoto EU:n rajojen ulkopuolelle on hyvin todellinen uhka. Tähän asti sisämarkkinoiden toimijoita on suojeltu polkumyyntitulleilla normaalin rajasuojan ohella. Polkumyyntitullit ovat EU:n maataloudelle jo nyt miljardin euron lisäkustannus. Hiilitullit kasvattavat tätä kustannuseroa, jos polkumyyntitulleihin ei puututa.   

Maankäyttösektorin ilmastopolitiikassa saa jatkossakin olla tarkkana. Monet yksityiskohdat selviävät myöhemmin toimeenpanosäädöksissä. Lisäksi kestävän rahoituksen taksonomian säännöt tuovat lisääntyvät kestävyyden raportointivelvollisuudet maa- ja metsätalouden arvoketjuihin. 

Viesti komissiosta on kuitenkin selkeä: Ilmastotyön painopiste keskittyy päästöjen vähentämiseen – ei päästöjen säilömiseen pohjoisiin metsiin. MTK:n mielestä tärkeintä on fossiilisten materiaalien ja energian korvaaminen uusiutuvilla raaka-aineilla. EU:n ilmastopaketin pitää mahdollistaa tämä.  

Lähde: https://www.mtk.fi/-/eu-ilmastopaketti

Vastaa